Taide ja usko yhdistyivät: Isä Schörghofer intohimostaan

Taide ja usko yhdistyivät: Isä Schörghofer intohimostaan

Salzburgissa syntynyt isä Gustav Schörghofer on vuosikymmenten aikana vakiinnuttanut asemansa ratkaisevana hahmona taiteen ja uskon risteyksessä. Jesuiittakirkon, yhden Wienin suurimmista barokkikirkoista, rehtorina hän ei ole vastuussa vain tämän kulttuuriperinnön hoidosta ja ylläpidosta, vaan myös nykytaiteen edistämisestä lukuisten näyttelyiden ja projektien kautta.

Schörghofer syntyi Salzburgissa vuonna 1953 ja varttui suoraan majesteettisessa Hohensalzburgin linnakkeessa, jossa hän joutui kosketuksiin taiteen kanssa varhaisessa iässä. Nämä kokemukset muovasivat häntä ja saivat hänet opiskelemaan taidehistoriaa ja klassista arkeologiaa Wilhelm Messererin ja Hans Walterin johdolla. Vuonna 1981 hän astui jesuiittaritarikuntaan, jossa hän opiskeli filosofiaa ja teologiaa, kunnes hänet vihittiin papiksi vuonna 1988. Sitten hän otti haasteen vastaan ​​ja tuli "Decision"-lehden päätoimittajaksi vuosina 1988–1997 ennen kuin hän työskenteli muutaman vuoden pastorina Lainz-Speisingissä.

Yksi hänen uransa kohokohdista on Jesuit Foyerin, pienen jesuiittakirkon gallerian johtaminen, joka on työskennellyt nykytaiteilijoiden kanssa vuodesta 1999. Nämä yhteistyöt tarjoavat alustan tutkia taiteellisia ilmaisuja henkisissä puitteissa. Schörghofer näkee taiteen ja uskon suhteissa mielenkiintoisia yhteyksiä, vaikka nämä kaksi aluetta eivät aina liity suoraan toisiinsa.

Taiteen resonanssi uskossa

Välttämätön osa Schörghoferin työtä on taiteen roolin tarkastelu uskonnollisissa ja filosofisissa keskusteluissa. Hän on syvästi vakuuttunut siitä, että nykytaiteella voi olla ääni kulttuurien ja uskontojen välisessä vuoropuhelussa. "Taide ja kirkko" on tässä yhteydessä tärkeä viitekohta. Tämä ekumeeninen aikakauslehti on omistettu taiteen ja arkkitehtuurin ajankohtaisille asemille ja valaisee niiden vaikutusta uskoon. Hän analysoi, kuinka modernit kirkkorakennukset ja taiteelliset projektit muuttavat kristillisen perinteen keskeistä sisältöä ja korostaa näin tärkeää yhteyttä uskonnon ja nykytyön välillä.

Schörghoferin intohimo taiteeseen heijastuu myös hänen omistautumisestaan ​​tarkastella vanhoja mestariteoksia uudella tavalla. Hän esimerkiksi vietti kahdeksan tuntia Caravaggion maalauksen edessä ymmärtääkseen paremmin sen syvyyttä ja merkitystä. Tämä kertoo hänen uskomuksestaan, että taiteen kanssa tekeminen voi avata syvemmän henkisen ulottuvuuden.

Musiikillisia aksentteja ja näkymiä

Toinen kohokohta tämänpäiväisessä keskustelussa, joka käytiin klo 14.05. jesuiittakirkossa, oli musiikkiesitys. Soittolistassa oli Heinrich Ignaz Franz Biberin teoksia ja se loi harmonisen yhteyden taiteen ja uskon välille sävellyksillä, kuten "I. Mariae Annunciation – Sonata No. 1 from "Rosary Sonatas". Solistit, kuten viulisti Daniel Sepec ja muusikot Hille Perl, Lee Santana ja Michael Behringer, varmistivat, että kirkon säteilevä akustiikka loi erityisen tunnelman.

Isä Gustav Schörghofer on edelleen avainhenkilö Wienissä, ja hänellä on keskeinen rooli sekä taideelämässä että uskonnollisessa elämässä. Hänen sitoutumisensa nykytaiteeseen ja kulttuuriarvojen säilyttämiseen osoittaa, että taiteen ja hengen yhteys ei ole vain elävä, vaan myös tarpeellinen. Tukemalla aloitteita, kuten jesuiittakirkkoa ja jesuiitta-aulaa, hän avaa ovia luovalle ja hengelliselle keskustelulle.

Lisätietoja hänen vaikuttavasta urastaan ​​ja projekteistaan ​​on osoitteessa [oe1] ja [jesuiten.org] ja tutustumalla keskustelua edistävään alustaan ​​[kunst-religion.de].