Kymmenen vuotta ilman Helmuth Lohner: Ainutlaatuinen pala Wienin teatteritaiteesta

Kymmenen vuotta ilman Helmuth Lohner: Ainutlaatuinen pala Wienin teatteritaiteesta

Josefstadt, Österreich - 23. kesäkuuta 2013 monipuolinen taiteilija Helmuth Lohner kuoli, joka ei vain osoittanut, mitä hänellä oli näyttelijänä, vaan myös teatterin johtajana ja ohjaajana. Hänen syntymäpäivänsä, 24. huhtikuuta 1933, putosi Wien-Ottakringiin, missä hän näki päivänvalon lukkosepän poikana. Graafisen kaupan oppisopimuskoulutuksen jälkeen ja Maturan kiinni iltakursseilla hän päätti toteuttaa unelmansa toimimisesta. Yksityisten näyttelijöiden jälkeen hän debytoi Baden City -teatterissa vuonna 1952, mikä antoi aloitussignaalin vaikuttavalle uralle.

Polku johti hänet Klagenfurtin kaupunkiteatteriin operetti -buffoksi. Vuodesta 1953 hänet palkattiin Josefstadtin teatteriin, missä hänen oli osallistuttava yli 60 ensi -iltaan vuoteen 1963 saakka. Hänen ensimmäisen tapaamisensa yleisön kanssa oli hänen esiintymisensä "South Fruits" -tapahtumassa 25. heinäkuuta 1953. Seuraavina vuosina Lohner esiintyi säännöllisesti Wienin Burgtheaterissa ja Salzburg -festivaalilla ja 23 kesällä. Hän loisti yli kymmenen vuotta, etenkin Hofmannsthalin "kaikki".

monimuotoisuuden mies

Mikä palkan viehätys voisi kehittyä, ei näy vain hänen klassisissa rooleissaan Richardina, Hamletina ja Faustina. Hän pääsi myös liiketoimintaan omituisissa rooleissa. Hänen työnsä vaihteli tunnetuimmista vaiheista Berliinissä, Münchenissä, Düsseldorfissa, Hampurissa Zürichiin. Hän ei vain muokannut Josefstadtin teatteria näyttelijänä, vaan myös hallinnoi siellä johtajana vuosina 1997-2006.

elokuvallinen hän myös jätti kappaleensa. Lohner debytoi vuonna 1955 Josef Von Báky -hotellin "Hotel Adlon" kanssa. Seuraavina vuosina hänet nähtiin suosituissa viihdeelokuvissa, kuten "Tavern in the Spessart" ja "Kaunis valehtelija". Hän oli aktiivinen myös televisiossa vuodelta 1963 ja ohjasi tuotantoja, kuten "My GrandPa on paras" 1990 -luvulla.

-palkinnot ja sitoutuminen

Yleisön suosikkina häntä suihkutettiin lukuisilla kunnianosoituksilla, kuten Kainz -mitali (1980) ja Nestroy Ring (1988). Hänen näyttelijätaitonsa tunnustettiin otsikolla "Itävallan kamarinäyttelijä" (1993) ja teatterin kunniajäsenyydellä Josefstadtissa (2003). Myös Wienin osavaltion (2006) ansioiden kultainen kunnia kruunasi myös hänen työstään. Lisäksi Lohner oli sitoutunut sosiaalisiin kysymyksiin elämän ajan.

Kuolemaansa asti hän kärsi ruokatorven syövästä ja jätti taiteensa lisäksi myös kaksi tytärtä, johdonmukaisuutta ja lämpöä sekä lukuisia faneja ja ihailijoita. Hän löysi viimeisen lepopaikkansa Grinzingenin hautausmaalla Wienissä, missä hänet muistetaan aina mestarillisena kykynä ja ihmisen laiminlyönninä. Kuten SN raportoi, hänen perillisensä pysyy elossa kotimaisessa kulttuurimaisemassa.

Näyttelijän ja henkilön muistoksi, joka on kampanjoinut käsityöhönsä intohimoisesti ja intohimoisesti elämäänsä, Helmuth Lohner ei unohda.