Kymmenen vuotta ilman Helmuth Lohneria: Ainutlaatuinen esimerkki wieniläisestä teatteritaiteesta

Kymmenen vuotta ilman Helmuth Lohneria: Ainutlaatuinen esimerkki wieniläisestä teatteritaiteesta

23.6.2013 kuoli monipuolinen taiteilija Helmuth Lohner, joka osoitti, mihin pystyi paitsi näyttelijänä myös teatterin ohjaajana ja ohjaajana. Hänen syntymäpäivänsä, 24. huhtikuuta 1933, osui Wien-Ottakringiin, missä hän syntyi lukkosepän poikana. Graafisen alan oppisopimuskoulutuksen ja iltakurssien ylioppilastutkintonsa jälkeen hän päätti toteuttaa unelmansa näyttelemisestä. Yksityisten näyttelijätuntien jälkeen hän debytoi Baden City Theatressa vuonna 1952, mikä merkitsi vaikuttavan uran alkua.

Polku vei hänet mm. Klagenfurtin kaupunginteatteriin operettipuffoksi. Vuodesta 1953 hän työskenteli Theatre in der Josefstadtissa, jossa hän osallistui yli 60 ensi-iltaan vuoteen 1963 asti. Hänen ensimmäinen kohtaamisensa yleisön kanssa oli hänen esiintymisensä "Südfruchtissa" 25. heinäkuuta 1953. Seuraavina vuosina Lohner esiintyi säännöllisesti myös Wienin Burgtheater2-festivaaleilla ja koko Salzburgin kesällä3. Erityisesti hän loisti yli kymmenen vuoden ajan Hofmannsthalin ”Jokaisessa” -elokuvassa.

Monimuotoinen mies

Viehätys, jonka Lohner pystyi kehittämään, ei heijastu vain hänen klassisissa rooleissaan Richardina, Hamletina ja Faustina. Hän esiintyi myös loistavasti sarjakuvarooleissa. Hänen työnsä ulottui Berliinin, Münchenin, Düsseldorfin, Hampurin ja Zürichin tunnetuimmista näyttämöistä. Hän ei ainoastaan ​​muokannut Theatre in der Josefstadt -teatteria näyttelijänä, vaan myös hoiti sen asioita johtajana vuosina 1997–2006.

Hän jätti jälkensä myös elokuvaan. Lohner debytoi vuonna 1955 Josef von Bákyn "Hotel Adlonilla". Seuraavina vuosina hänet nähtiin suosituissa viihdeelokuvissa, kuten "The Wirtshaus im Spessart" ja "The Beautiful Liar". Hän oli myös aktiivinen televisiossa vuodesta 1963 ja ohjasi tuotantoja, kuten "My Grandpa is the Best" 90-luvulla.

Palkinnot ja sitoutuminen

Yleisön suosikkina hän sai lukuisia kunnianosoituksia, mukaan lukien Kainz-mitali (1980) ja Nestroy Ring (1988). Hänen näyttelijälahjansa tunnustettiin "itävaltalaisen kamarinäyttelijän" arvonimellä (1993) ja Theatre in der Josefstadtin kunniajäsenyydellä (2003). Hänen työnsä kruunasi myös kultainen kunniamitali palveluksista Wienin osavaltiolle (2006). Lisäksi Lohner oli sitoutunut sosiaalisiin kysymyksiin koko elämänsä ajan.

Hän kärsi ruokatorven syövästä kuolemaansa asti ja jätti jälkeensä paitsi taiteensa, myös kaksi tytärtä, Konstanzen ja Theresen, sekä lukuisia faneja ja ihailijoita. Hän löysi viimeisen leposijansa Wienin Grinzingin hautausmaalta, jossa hänet muistetaan aina mestarillisena lahjakkuutena ja lämminsydämisenä ihmishahmona. Kuten SN raportoi, hänen perintönsä on edelleen elossa paikallisessa kulttuurimaisemassa.

Helmuth Lohneria ei unohdeta näyttelijän ja henkilön muistoksi, joka omistautui koko elämänsä ammattilleen sydämellä ja intohimolla.