Erika Pluhar: Elämä täynnä tuskaa ja voittoja – elämäkerta hänen 85-vuotissyntymäpäiväänsä!

Erika Pluhar: Elämä täynnä tuskaa ja voittoja – elämäkerta hänen 85-vuotissyntymäpäiväänsä!

Erika Pluhar, yksi Itävallan kulttuurielämän tunnetuimmista henkilöistä, viettää tänä vuonna 85-vuotissyntymäpäiviään. Tämä näyttelijä, laulaja ja kirjailija, joka syntyi Wienissä 28. helmikuuta 1939, työskenteli tunnetussa Wienin Burgtheaterissa yli neljä vuosikymmentä. Siellä hän näytteli lukuisia unohtumattomia rooleja vaikuttavalla lavaläsnäolollaan ja innosti yleisön. Vaikka Pluhar hylkäsi Hollywood-elokuvien tarjoukset ja ehdokkaan liittopresidentin virkaan, hänen vaikutusvaltansa on edelleen kiistaton. NDR kertoo, että taiteilija tunnetaan paitsi näyttelemisestä myös musiikillisesta panoksestaan. Hänen 1970-luvulla aloittamansa chanson-uransa sisältää lukuisia menestyneitä albumeja ja yhteistyötä suurten, kuten André Hellerin ja Klaus Trabitschin, kanssa.

Pluharin elämänpolku ei kuitenkaan aina ollut helppo. Taiteellisen menestyksensä lisäksi hän joutui kestämään myös henkilökohtaisia ​​kärsimyksiä, mukaan lukien tyttärensä Annan ja kahden kumppanin traaginen menetys. Nämä kokemukset ovat vaikuttaneet häneen syvästi, ja ne heijastuvat myös hänen elämänmottossaan "Kuitenkin", joka koristaa hänen elämäkertansa otsikkoa. Syntymäpäivän kunniaksi julkaistava valokuvaelämäkerta tarjoaa jännittäviä oivalluksia hänen elämäänsä julkaisemattomien kuvien ja tekstien avulla. Elämäkerran esitys pidettiin sunnuntaina 20.7.2025 ja sitä seurasi paljon huomiota ja kunnioitusta.

Elämä täynnä kohokohtia

Erika Pluhar aloitti merkittävän uransa valmistuttuaan Max Reinhardt -seminaarista vuonna 1959. Teatterissa hän esiintyi suurissa näytelmissä, kuten "Antigone" ja "Othello", ja hänet nimitettiin kamarinäyttelijäksi vuonna 1986. Monien silmissä hän ei ole vain Burgtheaterin tukipilari, vaan myös tärkeä äänitaiteilija itävaltalaisessa kulttuurielämässä. Hänen viralliset jäähyväiset Burgtheaterille vuonna 1999 olivat tunteellinen hetki, mutta hän palasi lavalle vuonna 2004 lumoamaan yleisönsä jälleen. Historia Wiki Wien korostaa, että Pluharilla on myös elokuvallisia menestyksiä, mukaan lukien käsikirjoitustyö useissa elokuvissa, mikä korostaa hänen monipuolisuuttaan taiteilijana.

Hän löysi yksityisen onnensa adoptiopoikansa Ignazin kanssa, jonka hän otti sydämeensä tyttärensä menetyksen jälkeen. Tämä perhekonstellaatio osoittaa, että kohtalon kovista iskuista huolimatta Pluhar pystyi kokemaan rakkauden ja turvallisuuden uudelleen. Poliittisesti hän on aina ollut lähellä SPÖ:tä ja on aktiivisesti mukana taistelemassa äärioikeistoa vastaan, mikä vahvistaa hänen yhteiskunnallista vaikutusvaltaansa entisestään. Hän on myös julkaissut useita omaelämäkerrallisia teoksia, jotka eivät ainoastaan ​​tarjoa näkemyksiä hänen elämästään, vaan myös hänen ajatuksistaan. Viimeaikaiset julkaisut, kuten "Gitti" (2023), osoittavat, että Pluhar jatkaa aktiivisesti kirjoittamistaan. Wikipedia kertoo lukuisista palkinnoistaan, jotka kunnioittavat hänen panostaan ​​kulttuuriin, mukaan lukien Billy Wilder -palkinto ja Wienin kultainen kunniamitali.