Tron: Ares – Näytelmä, joka unohtuu nopeasti!

Tron: Ares – Näytelmä, joka unohtuu nopeasti!

Legendaarisen ”Tron”-sarjan uusin osa ”Tron: Ares” sai ensi-iltansa 9. marraskuuta 2025. Huiman 180 miljoonan dollarin budjetilla elokuva yrittää luoda edeltäjiensä, vuoden 1982 kulttiklassikon ja vuoden 2011 jatko-osan Tron: Legacyn legendaarisen tunnelman. Ensimmäiset katseet näyttävät vaikuttavia tietokonetehosteita, joiden tarkoituksena on viedä katsojat digitaaliseen maailmaan. Mutta kaikki ei loista tässä futuristisessa maisemassa TV-MEDIA raportoitu.

Pääohjaaja Joachim Rønning ja käsikirjoittaja Jesse Wigutow eivät kuitenkaan pystyneet täyttämään kaikkia odotuksia. Kriitikot valittavat, että toimintajaksot johtavat väsymykseen ja uudet ideat jäävät sivuun. Juoni, vaikka lupaava, ei ole täysin hyödynnetty tekoälyn yhteydessä. Hahmot näyttävät kaltaisilta ja päähenkilöiden kohtalo saa vain vähän huomiota. Vaikka Jeff Bridges tarjoaa nostalgisen kosketuksen, Gillian Andersonin roolia Julian Dillingersin äitinä pidetään tarpeettomana.

Ääniraita ja kuvat

Musiikillisesti elokuva tukeutuu industrial rock -yhtyeeseen Nine Inch Nails, jonka soundien on tarkoitus luoda tarvittava tunnelma. Kokonaisvaikutelma jää kuitenkin audiovisuaalisesta spektaakkelista, joka unohtuu nopeasti. Voisi odottaa, että näin suuri budjettisitoumus olisi synonyymi syvälliselle kokemukselle.

Näytelmä tulee aikaan, jolloin elokuvateollisuus maailmanlaajuisesti tuntee tekoälyn haasteet. Vuosi sitten elokuvantekijät Yhdysvalloissa protestoivat tekoälyn uhkaa vastaan, joka paitsi vaarantaa luovan vapauden myös lukuisia työpaikkoja. Animaatioliiton tutkimus ennustaa, että lähes 204 000 työpaikkaa elokuvateollisuudesta voidaan menettää seuraavan kolmen vuoden aikana. Tämä kehitys vaikuttaa vakavasti erityisesti kuvakäsikirjoittajiin ja konseptitaiteilijoihin päivittäisiä uutisia raportoitu.

Tekoäly ja sen pimeät puolet

Esimerkkinä on indie-elokuva ”Civil War”, jossa Kirsten Dunst loistaa sotavalokuvaajana, kun taas osa elokuvajulisteista on luotu tekoälyohjelmistolla. Kriitikot valittavat näiden kuvien oudoista yksityiskohdista, jotka näyttävät ensi silmäyksellä hyvältä, mutta joissa on usein virheitä lähemmin tarkasteltuna. Tekoälyvideogeneraattorit voivat myös tuottaa realistisia videoita, mutta kamppailevat outojen valaistusolosuhteiden kanssa.

Teollisuus on reagoinut tähän huolestuttavaan kehitykseen. Uusia tekoälyn käyttöä koskevia sääntöjä on sisällytetty työehtosopimuksiin, mukaan lukien toimijoiden kasvot ja vartaloskannaus. Tämä osoittaa, että huoli taiteilijoiden luovasta työstä otetaan nyt vakavasti.

Kaiken tämän keskellä "Tron: Ares" on edelleen esimerkki siitä, kuinka elokuvateollisuus yrittää keksiä itsensä uudelleen kaikista haasteista huolimatta. Nähtäväksi jää, muistetaanko elokuva pitkällä tähtäimellä vai unohdetaanko se nopeasti. Yksi asia on varma: keskustelu tekoälystä ja sen vaikutuksesta elokuvaan ei ole läheskään ohi. Elämmehän aikaa, jolloin teknologian mahdollisuudet näyttävät lähes rajattomalta.

Digitaalinen aika, jossa elokuva elää, lupaa jännittäviä kehityskulkuja, mutta haastaa myös perinteiset arvot. Teknologian ja luovuuden vuoropuhelu tarjoaa jatkossakin jännittäviä keskusteluja.