Wienin keskustellaan: Viittaus neutraalisuuteen Ukrainan sodan jälkeen!

Wienin keskustellaan: Viittaus neutraalisuuteen Ukrainan sodan jälkeen!

Wieden, Österreich - Nykymaailmassa, kun turvallisuuspolitiikka on Euroopassa, Itävallan puolueettomuuden merkitys on kuuma keskusteltu aihe. Osana Itävallan rauhanfoorumia, joka tapahtui Schlainingin linnassa ja jota Damita Pressl moderoi sitä, eri alueiden asiantuntijat ovat puhuneet. Heidän joukossaan olivat Ursula Plassnik (ÖVP), Georg Häsler (NZZ), Alexander Dubowy (Itä -Euroopan asiantuntija) ja politologi Heinz Gärtner. [Falter] raportoi, että keskustelu turvallisuuspolitiikan tilanteesta Venäjän hyökkäyssodan jälkeen meni Ukrainaan, jossa tutkittiin erityisen kriittisesti.

Turvallisuuspolitiikan maisema on todellakin muuttunut pohjimmiltaan, kun kyse on aktiivisesta roolista Itävallassa konfliktien hallinnassa. Tämä herättää kysymyksen: Kuinka Itävalta astuu itseään tässä myrskyisässä maailmassa?

neutraalisuus ajan muutoksessa

Martin Senn kuvaa keskustelua hallitsevat kolme ulottuvuutta: tulkinta , houkuttelevuus ja eterent . On selvää, että maan puolueettomuuden suunnittelusta käydään aina keskusteluja, varsinkin jos kehysolosuhteet muuttuvat. Neutraalisuuden varmistamistoimenpiteillä, kuten konflikteissa tai kansainvälisten järjestöjen mukautumisella, on keskeinen rooli.

Lisäksi Sen kuvaa neljää vaihetta Itävallan neutraalisuuden kehittymisessä, mikä johtaa nykyiseen pysähtymiseen konsolidoinnista vuonna 1955. 1970- ja 1980-luvuilla neutraalisuus kokenut laajennusvaihetta ennen kuin hän uudelleen suuntautui itä-länsi-konfliktin päättymisen jälkeen. Nykyään sanotaan, että puolueettomuuden polisoituminen on politisoitumassa. Tämä heijastuu myös poliittisissa ohjelmissa; Vaikka jotkut puolueet vaativat neutraalisuutta samanaikaisesti, toiset keskittyvät yhteiseen Euroopan puolustuspolitiikkaan [parlamentti.gv.at].

liittovaltion armeijan ja julkisen käsityksen budjetti

Alfred C. Lugertin kirja valaisee tässä yhteydessä Itävallan turvallisuuspolitiikan tilannetta. Liittovaltion armeijan perustuslaillisille rakenteille huomautetaan ja tunnustetaan, että nykyistä rahoitusta - jopa 3 miljardia euroa vuodessa - pidetään usein kyseenalaisena. Kirjailija kritisoi kyvyttömyyttä ylläpitää tehokasta ja kohtuuhintaista sotilaallista järjestelmää, joka koskee turvallisuutta, vaan myös puolueettomuuden uskottavuutta [kirjakauppa Stoehr].

Politiikan vastuu on tässä suuri: huomiotta jätetyt perustuslailliset vaatimukset tarkoittavat, että liittovaltion armeijan tehtäviä ei voida kokea riittävästi. Ehdotettu miliisijärjestelmä voisi olla joustavampi lähestymistapa muuttuvan turvallisuusmaiseman vaatimusten täyttämiseksi. Lugert kutsuu väestöä, tiedotusvälineitä ja poliittisia toimijoita osallistumaan perustuslailliseen turvallisuuspolitiikkaan.

Keskustelu Itävallan puolueettomuudesta ja asevoimista vahvistetaan geopoliitiset jännitteet. Nykyisen kehityksen vuoksi Itävallan väestölle on erittäin tärkeää osallistua aktiivisesti keskusteluun ja auttaa muotoilun suunnan muotoiluun. Koska yksi asia on varma: jotain johtuu, ja maamme tarvitsee hyvän käden tulevaisuuden haasteiden mukaan.