Wien keskustelee: puolueettomuuden uudelleen ajattelu Ukrainan sodan jälkeen!

Wien keskustelee: puolueettomuuden uudelleen ajattelu Ukrainan sodan jälkeen!

Aikana, jolloin Euroopan turvallisuuspolitiikka on uhattuna, Itävallan puolueettomuuden tärkeydestä keskustellaan kiivaasti. Asiantuntijat eri aloilta puhuivat Itävallan rauhanfoorumissa, joka pidettiin Schlainingin linnassa ja jota moderaattori Damita Pressl. Heidän joukossaan olivat Ursula Plassnik (ÖVP), Georg Häsler (NZZ), Alexander Dubowy (Itä-Euroopan asiantuntija) ja politologi Heinz Gärtner. [Falter] raportoi, että paneelissa käsiteltiin turvallisuuspoliittista tilannetta Venäjän Ukrainaa vastaan ​​käydyn hyökkäyssodan jälkeen, jossa puolueettomuuden roolia tarkasteltiin erityisen kriittisesti.

Turvallisuuspoliittinen maisema on todellakin muuttunut perusteellisesti sen suhteen, että Itävalta voi ottaa aktiivisen roolin konfliktien hallinnassa. Tämä herättää kysymyksen: Miten Itävalta asettuu tässä myrskyisässä maailmassa?

Neutraalisuus ajan myötä

Itävallan puolueettomuuspolitiikkaa koskevissa analyyseissään Martin Senn kuvaa kolmea keskustelua ohjaavaa ulottuvuutta:tulkinta,houkuttelevuuttajapelote. On selvää, että maassa käydään aina keskustelua puolueettomuuden suunnittelusta, varsinkin kun puiteolosuhteet muuttuvat. Neutraalisuuden varmistavat toimenpiteet, kuten sovittelu konflikteissa tai kansainvälisten järjestöjen vastaanottaminen, ovat keskeisessä asemassa.

Lisäksi Senn kuvaa neljää vaihetta Itävallan puolueettomuuden kehityksessä, jotka johtavat vuoden 1955 konsolidoinnista nykyiseen pysähtyneisyyteen. 1970- ja 1980-luvuilla puolueettomuus koki laajentumisjakson ennen kuin suuntautui uudelleen idän ja lännen konfliktin päätyttyä. Nykyään on havaittu, että puolueettomuus on depolitisoitunut. Tämä näkyy myös poliittisissa ohjelmissa; Jotkut puolueet vaativat samanaikaisesti puolueettomuutta, kun taas toiset keskittyvät yhteiseen eurooppalaiseen puolustuspolitiikkaan [Parlament.gv.at].

Asevoimien budjetti ja yleinen mielipide

Tässä yhteydessä Alfred C. Lugertin kirja valaisee Itävallan turvallisuuspoliittista tilannetta. Liittoarmeijan perustuslain vastaiset rakenteet tuodaan esiin ja tunnustetaan, että nykyistä rahoitusta - jopa 3 miljardia euroa vuodessa - pidetään usein kyseenalaisena. Kirjoittaja arvostelee kyvyttömyyttä ylläpitää tehokasta ja taloudellisesti kannattavaa puolustusjärjestelmää, mikä ei vaikuta pelkästään turvallisuuteen vaan myös puolueettomuuden uskottavuuteen [Buchhandlung Stoehr].

Politiikan vastuu on tässä suuri: perustuslaillisten vaatimusten huomiotta jättäminen merkitsee sitä, että liittovaltion armeijan tehtäviä ei voida suorittaa riittävästi. Ehdotettu miliisijärjestelmä voisi olla joustavampi lähestymistapa muuttuvan turvallisuusympäristön tarpeisiin. Lugert kehottaa väestöä, tiedotusvälineitä ja poliittisia toimijoita osallistumaan perustuslailliseen turvallisuuspolitiikkaan.

Keskustelua Itävallan puolueettomuudesta ja asevoimista kiihdyttävät geopoliittiset jännitteet. Nykyisen kehityksen valossa on erittäin tärkeää, että Itävallan väestö osallistuu aktiivisesti keskusteluun ja auttaa muokkaamaan turvallisuuspolitiikan suuntaa. Koska yksi asia on varma: jotain tapahtuu ja maamme tarvitsee hyviä käsiä voidakseen vastata tulevaisuuden haasteisiin.