Wienin kongressi: Euroopan kohtalo uudelleen - katsaus

Wienin kongressi: Euroopan kohtalo uudelleen - katsaus

Wien, musiikin ja kulttuurin kaupunki, ei ollut vain taiteen keskus 1800-luvulla, vaan myös tärkeiden poliittisten tapahtumien näyttämö. Merkittävä luku metropolin historiassa on Wienin kongressi, joka pidettiin 18. syyskuuta 1814 - 9. kesäkuuta 1815. Itävallan ulkoministerin prinssi Klemens von Metternichin johdolla keisarit, kuninkaat ja valtiomiehet kaikkialta Euroopasta kokoontuivat tänne luomaan uutta järjestystä tuhoisten Napoleonin sotien jälkeen.

Kongressin tavoite oli selvä: määritellä pitkän aikavälin rauhanjärjestys ja ratkaista diplomatian avulla Ranskan vallankumoussodista ja Napoleonin sodista nousseet kysymykset. Haastavasta tilanteesta huolimatta Talleyrandin edustamalla Ranskalla oli vain rajallinen vaikutus päätöksiin, jotka pääosin tekivät neljä suurvaltaa Venäjä, Iso-Britannia, Preussi ja Itävalta.

Kongressin periaatteet

Kongressissa vahvistettiin viisi keskeistä periaatetta:

• Restaurierung der politischen Ordnung von 1792.
• Legitimität für die Rückkehr der von Napoleon vertriebenen Herrscher.
• Gewährleistung der Souveränität der Monarchie.
• Verpflichtung zur Unterbindung revolutionärer Bewegungen.
• Schaffung eines Gleichgewichts der europäischen Mächte.

Keskeisiä päätöksiä olivat Bourbon-monarkian palauttaminen Ranskaan, Puolan jakaminen Preussin ja Venäjän välillä sekä alueiden palauttaminen Itävallalle, mukaan lukien Salzburg, Tiroli ja Vorarlberg. Toinen tuloksena syntynyt elementti oli Saksan valaliiton luominen, joka koostui 39 osavaltiosta ja oli Itävallan keisarin presidenttinä. Britannia käytti tilaisuutta hyväkseen vahvistaakseen siirtomaavaltaansa ja säilytti Maltan ja Ceylonin kaltaiset alueet.

Pitkän aikavälin rauhansuunnitelma

Wienin kongressi oli organisatoristen kysymystensä osalta niiden perustuslaillisten ja poliittisten rakenteiden edelläkävijä, joiden oli määrä varmistaa Euroopan tasapaino ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Se johti "Euroopan konsertin" muodostumiseen, poliittiseen oppiin, joka painotti poliittisten rajojen säilyttämistä ja suurvaltojen välisen yhteistyön edistämistä. Huolimatta kritiikistä, jonka mukaan kongressi vastusti kansallisia ja liberaaleja liikkeitä, sen tunnustetaan olevan tärkeä rooli suurten, lähes satoja vuosia kestäneiden sotien estämisessä.

mukaan Liittovaltion kansalaiskasvatusvirasto, Euroopan tilanne pysyi suhteellisen vakaana vuosina 1815-1914, vaikka tänä aikana oli joitain pieniä konflikteja. Kongressin määräykset loivat perustan, joka kesti vuosien 1848-49 vallankumouksellisiin mullistuksiin saakka, jolloin kansallisia pyrkimyksiä ei voitu täysin tukahduttaa.

Wienin kongressi ei ollut vain muotoava tapahtuma aikansa eurooppalaiselle politiikalle, vaan sitä voidaan pitää mallina myös myöhemmille kansainvälisille järjestöille, kuten Kansainliitolle ja Yhdistyneille Kansakunnille. Kongressi päättyi 9. kesäkuuta 1815 päätösasiakirjan allekirjoittamiseen, mikä aloitti uuden aikakauden Euroopan historiassa. Napoleonin varjo, jonka paluu ja lopullinen tappio Waterloossa vuonna 1815 oli vielä ilmassa, teki selväksi, kuinka hauras rauha oli.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Wienin kongressilla oli ratkaiseva rooli Euroopan historiassa, sillä se loi perustan 1800-luvun poliittiselle rakenteelle ja loi mahdollisuuksia kansainväliselle yhteistyölle, joka säilyisi ajankohtaisena myös tulevien kriisien edessä.