Wienin vallankumous 1848: epäonnistuneen heräämisen tragedia!

Wienin vallankumous 1848: epäonnistuneen heräämisen tragedia!

Historical Salon N°2 järjestetään 12. heinäkuuta 2025 Sonnwendviertelissä Vienna-Favoritenissa. Peter Lachnit ja Wolfgang Maderthaner puhuvat tänä iltana aiheesta ”Kansalliskaartin saasta Am Hof”. Tämän tapahtuman tarkoituksena ei ole vain herättää eloon tuon ajan tapahtumat, vaan myös herättää kysymys: Miksi vuoden 1848 vallankumous lopulta epäonnistui? Pääsyynä nähdään Habsburgien verinen kosto sekä kansalaisten ja työläisten välinen eripura. [Falter] raportoi, että vastavallankumous voitti ja siten vallankumouksellinen kokeilu Wienissä päättyi vereen.

"Maaliskuun vallankumous", joka alkoi Wienissä 13. maaliskuuta 1848, oli käännekohta kaupungin historiassa. Kansalaiset, opiskelijat ja työntekijät vaativat äänekkäästi elinolojen parantamista, lehdistönvapautta ja perustuslakia. Nämä levottomuudet johtuivat kireästä taloustilanteesta – epäonnistuneet sadot ja nousevat elintarvikkeiden hinnat olivat käynnistäneet massatyöttömyyden aallon, kuten [HistoryWiki] selittää. Vallankumouksen sysäys tuli Adolf Fischhofin kiihkeästä puheesta, joka oli reaktio Habsburgien hallinnon toistuvaan sortoon. 15. maaliskuuta 1848 julkistettiin vallankumouksen saavutukset.

Tapahtumien kulku

Aikaa 13.–16. maaliskuuta 1848 leimasivat väkivaltaiset yhteenotot Wienin kaduilla. Väkivalta puhkesi, kun armeija yritti käyttää tulitusta protestien lopettamiseksi ja tappoi viisi ihmistä. Nämä väkivallanteot herättivät kansan vihaa ja johtivat ryöstelyyn ja mellakoihin. Se oli kansalaiskaarti, joka kieltäytyi ampumasta mielenosoittajia, mikä pahensi tilannetta entisestään. 16. maaliskuuta 1848 alkaen porvarillinen kansalliskaarti otti Wienin haltuunsa, kuten [parlament.gv.at] toteaa.

Alkuperäisistä onnistumisista, kuten valtiokansleri Metternichin luopumisesta ja tärkeiden sotilaallisten instituutioiden muodostamisesta huolimatta tyytymättömyys ilmaantui pian. Adolfs Fischhofin levittämät vaatimukset lisäoikeuksista ja vapauksista johtivat siihen, että keisari Ferdinand I lakkautti lehdistönsensuurin, mutta poliittinen todellisuus ei ollut tyydyttävä. Pillersdorschen perustuslain ensimmäinen versio sai suuren torjunnan, eikä sitä hyväksytty. Tämä lisäsi radikaaleja vaatimuksia ja vaikutti siihen, että vallankumous ei lopulta tuottanut toivottuja tuloksia.

Seuraukset ja näkymät

Maaliskuun vallankumouksella oli kauaskantoisia seurauksia. Vaatimus poliittisen järjestelmän uudistamisesta kasvoi porvariston keskuudessa, samalla kun työläisten ja käsityöläisten keskuudessa vallitsi syvä levottomuus sosiaalisista epäoikeudenmukaisuuksista. Vallankumous ei pysynyt eristyksissä; se toi uusien kapinoiden aaltoja ympäri Eurooppaa. Kansalaiset muotoilivat vetoomuksia ja vaatimuksia valtion uudelleenjärjestelystä. Se oli vilinän aikaa, joka esitti tälle metropolille monia haasteita, joilla on edelleen vaikutusta.

Näiden historiallisten tapahtumien syvällinen tarkastelu Historical Salon N°2:ssa on siksi tärkeä osa palapeliä, jotta voidaan ymmärtää, miten nämä tapahtumat muoksivat Wieniä ja mitä niistä voidaan oppia. On toivottavaa, että tällaiset tapahtumat tarjoavat koulutusta ja pohdintaa myös tänään.